Ankkojen tahtiin

Anaheim Ducks porskuttaa tällä hetkellä vakuuttavasti ja viimeistään nyt on tämänkin vastarannan kiisken herättävä todellisuuteen - Ducks räpykoi kohti Stanley Cupia. Seurasin viime yönä ottelua, jossa kotijoukkue Ducks murskasi vierailija Vancouver Canucksin pudotuspelien toisen kierroksen avausottelussa.

Ottelun terävämmin aloitti kuitenkin vierasjoukkue Canucks, kun lyhyessä ajassa Vancouver-fanien suosikiksi noussut voimahyökkääjä Jeff Cowan punnersi kiekon verkkoon ajassa 7.07.

Vancouverin avausmaalin jälkeen ottelua vei kuitenkin kotijoukkue ja etenkin sen liukasliikkeinen ykkösketju, joka takoi ennen erän loppua taululle numerot 3-1. Andy McDonald maalasi kahdesti, Teemu Selänne kerran ja Chris Kunitz saalisti syöttöpisteet kaikkiin kolmeen osumaan.

Toinen erä oli maaliton ja Canucks tuntui lamaantuneelta. Lopullisen naulan kanadalaisvieraiden arkkuun iski kolmannen erän puolivälissä Ryan Getzlaf siirtämällä joukkueensa turvalliseen 4-1 johtoon. Vielä minuuttia ennen loppua Andy McDonald saalisti hattutempun iskemällä kiekon ylivoimalla nuottaan. 5-1 kertoo karua kieltään, eikä edes hyvin pelannut Vancouverin Roberto Luongo pystynyt pitämään joukkuettaan mukana kamppailussa.

Vaikka sarja on pitkä, saa Vancouver parantaa rutkasti, jos se mielii taistella pysyä Ankkojen mukana perjantaina käytävässä seuraavassa kamppailussa.

Yön toisessa ottelussa Buffalo Sabres nuiji odotetusti New York Rangersin 5-2. Myös Sabresin meno oli vakuuttavaa, enkä ihmettelisi, jos juuri Buffalo ja Anaheim kohtaisivat toisensa finaaleissa. Sehän olisi meille suomalaisillekin mannaa: Teppo vs. Teemu

Kahden kerroksen väkeä

Tänään NHL:ssä on vain kahdenlaisia joukkueita; onnistujia ja epäonnistujia. Niitä, jotka raivasivat tiensä pudotuspeleihin ja tavoittelevat Stanley Cupia ja niitä, jotka paremman huomisen toivossa suuntaavat katseensa draftiin ja ensi kesän siirtomarkkinoille. Viiimeisenä paikkansa onnistujien auringon alla varmisti New York Islanders, joka saalisti tarvittavat pisteet voittamalla New Jersey Devilsin rangaistuslaukauksialla 3-2. Islandersin voiton myötä niukimmin rannalle jäi ruikuttamaan Toronto Maple Leafs.

Pudotuspelit alkavat keskiviikkona ja idässä jatkopaikkaa tavoittelevat seuraavat parit:

Buffalo Sabres - New York Islanders

Idän pikajuna, erittäin luisteluvoimainen Sabres saa vastaansa viimeisenä pudotuspelipaikkansa varmistaneen Islandersin. Tasoero näiden joukkueiden välillä on suuri ja Buffalo lähtee sarjaan selkeänä suosikkina. Oma sanansa on kuitenkin sanottavanaan mm. Edmontonista Long Islandille siirtyneellä Ryan Smythillä, joka lupasi tehdä kaikkensa tuodakseen pystin näytille entiseeän kotikaupunkiinsa. Vaan eipä taida Smythin ja kumppaneiden potku riittää. Sarja Buffalolle 4-1.

New Jersey Devils - Tampa Bay Lightning

Äärimmäisen mielenkiintoinen ottelupari. Suosikin viittaa on vaikea asettaa selkeästi kummallekaan ja luvassa on toivottavasti huipputasaista ja -jännittävää vääntöä. Vaikka Devils voitti divisioonansa ja sijoittu konferenssissaan toiseksi, olisi New Jerseyn leirissä varmasti toivottu jotain toista pudotuspelivastustajaa, voittihan Tampa joukkueiden neljästä runkosarjakohtaamisesta kolme. Devilsin maalinteko tökki näissä otteluissa pahasti. Uskon kuitenkin, että Lou Lamoriellon hyppääminen ruoriin jämäköittää Devilsin ja se vie sarjan paremman puolustuspelinsä turvin 4-3.

Atlanta Thrashers - New York Rangers

Edellisen ohella myös tämä on äärimmäisen tasainen taistelupari. Thrashers vei nimiinsä runkosarjakohtaamiset voitoin 3-1, joten siltä suunnalta voisi vaakakuppia kallistaa Kari Lehtosen joukoille. Pelit olivat kuitenkin äärimmäisen tiukkoja, ja niiden pohjalta voidaankin päätellä vain, että myös ensimmäisestä pudotuspelikierrokselta tulee joukkueiden osalta tasainen. Mielestäni Thrashers ratkaisee homman parempien yksilöidensä kuten Hossa, Kovaltšuk ja Lehtonen turvin. 4-2 Atlantalle.

Ottawa Senators - Pittsburgh Penguins

Niin. Tasaista tälläkin rintamalla. Molempien joukkueiden hyökkäyskalustojen terävin syömähammas on äärimmäisen laadukas, eikä suuria materiaalieroja juuri muutenkaan ole. Kuten pudotuspeleissä useasti ennenkin, avainasemaan noussee maalivahtipeli, jonka näkisin Senaattoreilla aavistuksen parempana. Pittsburghin aika on myöhemmin, sarja pääkaupunkilaisille 4-2.

Lännessä voimiaan mittelevät nämä parivaljakot:

Detroit Red Wings - Calgary Flames

Aiemmin tässä blogissa kerroin Calgary Flamesin olevan yllätysvalintani aina Stanley Cupin voittoon asti. Veikkaus oli aika rohkea, mutta puheitani en vielä pyörrä. Vaikka joukkueet erotti runkosarjassa piste jos toinenkin, päättyivät keskinäiset kamppailut tasan 2-2. Ottelut olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta vähämaalisia, joten sarjasta tulee pitkälti maalivahtien taisto. Vaikka Dominik Hasek onkin kokenut, on hän parhaat päivänsä jo nähnyt ja Miikka "Kipper" Kiprusoff taatusti syttyy juuri pudotuspeleihin. Osaltaan vaakakuppia Flamesille kallistaa myös se, että taitava Detroit sopii vastustajana fyysiselle Calgarylle. Flames jatkoon voitoin 2-4.

Anaheim Ducks - Minnesota Wild

Anaheimin Mahtiankkojen etuliite tiputettiin pois, mutta se näyttääkin siirtyneen vain joukkueen tasaisen hyviin peliesityksiin. Ankoissa tuntuu olevan juuri sopiva miksaus pudotuspeleissä tarvittavaa kokemusta sekä nuoruuden nälkää. Ja niin, kokeneen Teemu Selänteen nälkää. Eiköhän juuri Teemu löydä avaimen Wildin puolustuslukon avaamiseksi. Hän johdattaa joukkueensa jatkoon voitoin 4-1.

Vancouver Canucks - Dallas Stars

Tässä parissa toisensa kohtaavat kaksi äärimmäisen laadukasta puolustusta, The Hockey Newsin sanoin kaksi liigan parasta. Kun huomioidaan vielä se, että maalissa pelaavat todennäköisesti Vezina-ehdokas Roberto Luongo sekä kykynsä moneen kertaan näyttänyt Marty Turco, voi huoletta arvata maalinmäärän jäävän otteluissa pieneksi. Tämä tietää automaattisesti huipputasaista sarjaa, jonka yksikin huolimaton purku tai onnekas pomppukiekko voi ratkaista. Stars pimentää Sedinit ja vie sarjan laajemman ratkaisijapotentiaalinsa ansiosta 3-4.

Nashville Predators - San Jose Sharks

Runkosarjassa vakuuttavasti esiintynyt kantrikaupungin joukkue Predators saa vastaansa San Jose Sharksin. Runkosarjassa keskinäisissä mittelöissä Predators oli niskan päällä voittaen neljästä ottelusta kolme. Sharks sai kuitenkin runkosarjan lopussa juonen päästä kiinni ja voitti viimeisestä kymmenestä ottelustaan hulppeat seitsemän. Vesa Toskalan loukkaantuminen oli myös onni onnettomuudessa, sillä enää San Josen ei tarvitse arpoa maalivahtiaan. Tolppien välissä seisoo pudotuspeleissä Jevgeni Nabokov. Tämä tuo joukkueen tekemiseen selkeyttä ja isokokoinen Sharks tulee pommittamaan itsensä jatkoon voitoin 2-4.

Ans kattoo miten arvaukset osuu.

Nyt on aika etsiä lisää epäonnistujia. Näissä peleissä kun on oikeasti vain yksi voittaja.

Kun voittaminen ei riitä

Mitä voit valmentajana odottaa, kun luotsaat joukkueesi kirkkaasti pudotuspeleihin, divisioonasi voittoon ja konferenssisi kakkoseksi? Selkääntaputuksia? Työrauhan kevään ratkaisukamppailuihin? Väärin. Potkut.

NHL:n karun ja yllättävän arjen sai maanantaina kokea Claude Julien, joka sai potkut New Jersey Devilsin päävalmentajan pallilta, kun runkosarjaa oli jäljellä enää kolme ottelua. Hänet korvaa monessa liemessä keitetty joukkueen manageri Lou Lamoriello.

Vaikka ratkaisu voittavan joukkueen valmentajavaihdoksesta saattaa tuntua äkkiseltään yllättävältä, ei se tule kuitenkaan täysin puun takaa. Voittoja ja pisteitä Devils on napsinut kiitettävällä tahdilla, mutta Lamoriello tunsi, ettei hänen joukkueensa ole valmis pudotuspeleihin. Lukuisat pelaajat kuten Scott Gomez ovat alisuorittaneet ja taistelussa Stanley Cupista ei vapaamatkustajia tarvita. Claude Julien ole myöskään saanut muovattua Devilsin hyökkäyspeliä tyydyttäväksi. Liian usein joukkue on nojautunut hyvään puolustukseensa ja huippumaalivahti Martin Brodeuriin. Vanha fraasi kertoo puolustuksen voittavan mestaruuksia, mutta nyky-NHL:ssä se ei riitä. Joukkueen on pystyttävä luomaan maalipaikkoja ja rokottamaan vastustajan virheistä kovalla prosentilla.

En sanoisi tätä vaikeaksi päätökseksi, koska tämä on oikea päätös. -Lou Lamoriello

New Jerseyn päässä kiistetään henkilökemioiden törmäyskurssi potkujen taustalla, mutta selitys ei mene läpi. Huhutaan, että Devilsin pelaajat pitivät lauantain jääharjoitusten jälkeen palaverin, eikä kokoontumisen tarkoitus suuria pähkäilyjä vaadi. Kun pelaajat eivät luota valmentajaansa, on ratkaisu yksinkertainen. Potkut olivat lopulta monen asian summa, eikä Lamoriellolle jätetty juuri muita mahdollisuuksia. Uutta matoa koukkuun ja virkein mielin pytyn metsästykseen.

Lou Lamoriello on tehnyt ennenkin kovia ratkaisuja. Vuonna 2000 niin ikään pudotuspelien kynnyksellä hän erotti silloisen päävalmentaja Robbie Ftorekin. Tilalle ruoriin hyppäsi Larry Robinson ja tuloskin oli kauden päätteeksi varsin kiitettävä: Stanley Cup

Kaukalon kylmä sota

Syksyllä 1972 löivät päänsä vastakkain kaksi jääkiekon silloista ja nykyistä supervaltaa, Kanada ja Neuvostoliitto. Kyseessä oli Summit Series. Maidensa parhaista pelaajista kootut joukkueet mittelivät paremmuuttaan kahdeksan ottelun sarjassa, jonka ensimmäiset neljä ottelua pelattiin Kanadassa ja loput neljä vanhalla mantereella. Viimeisessä ottelussa äärimmäisen tasaisen sarjan käänsi edukseen Kanada. Kanadan voittoa pidetään sen kulttuurihistorian kannalta erittäin merkittävänä ja ratkaisumaalin iskenyt Paul Henderson kohosi kansallissankariksi.

Sittemmin Summit Seriesin pohjalta muodostui Kanada cup ja siitä edelleen World cup, joka pelattiin viimeksi vuonna 2004. Suomihan oli niissä karkeloissa hienosti toinen. Maailman parhaista pelaajista ollaan maajoukkuetasolla nautittu myös vuosien 1998, 2002 ja 2006 talviolympialaisissa. Seuraavan kerran tähdet kokoontuvat vuoden 2010 Vancouverin olympialaisiin. Spekulaatio joukkueiden kokoonpanoista käy jo nyt kiivaana.

Ajatus Summit Seriesin uudelleenlämmittelystä heräsi keskiviikkona, kun Venäjän pääministeri Mihail Fradkov ilmoitti kiinnostuksensa 35 vuoden takaisten tapahtumien juhlistamisesta. Pohjois-Amerikassa tämä ei kuitenkaan herättänyt mielenkiintoa. NHL:n taholta halutaankin mieluummin muovata kuntoon pelaajasiirtosopimukset sen ja Venäjän välillä.

Hyvä niin. Ovechkin, Malkin ja kumppanit ovat nykyään tavoitettavissa joka ikinen kiekkoilta. Vancouverin kisat ovat jo ovella, joten eiköhän hyvää kannattaa odottaa vielä pieni hetki.

Pohjois-Amerikan juniorit kohti draftia

Tuleva NHL-tähti Logan Couture tuulettaa maalia.

Aiemmassa blogimerkinnässä tuli hehkutettua John Tavaresia. Postaus kirvoitti kuitenkin terävän kommentin, sillä kuvavalinnaksi oli puolivahingossa livahtanut yksi Ontario Hockey Leaguen lukuisista muista lupauksista, Logan Couture. Eihän sellaista virhettä saisi tapahtua, mutta toisaalta Loganistakin olisi mukava mainita. Nyt tutustutankin lukijoita muutamaan tulevan draftin kärkinimeen. Tällä kertaa keskitytään pohjoisamerikkalaisiin lupauksiin ja eurooppalaiset lahjakkuudet katsastetaan myöhemmin, jos aikaa ja mielenkiintoa riittää.

Logan Couture, keskushyökkääjä, Ottawa 67's, OHL

Logan Couture tulee olemaan tulevan draftin kärkinimiä. Couture on erinomainen kahden suunnan hyökkääjä ja heikkouksia on vaikea löytää. Peliäly miehellä on huippuluokkaa ja syötöt lähtevät napakasti ja tarkasti. Kykyjenetsijät arvostavat erityisesti Couturen loistavia johtajaominaisuuksia, onhan häntä verrattu aina Steve Yzermanin ja Bobby Clarken kaltaisiin suuruuksiin. Logan Couture on varma ykköskierroksen varaus ja potentiaalinen tulevaisuuden NHL-kapteeni.

Angelo Esposito, vasen laitahyökkääjä, Quebec Remparts, QMJHL

QMJHL:n eli Quebec Major Junior Hockey Leaguen Quebec Rempartsissa pelaava Angelo Esposito ei sukunimestään huolimatta ole sukua entisille NHL-suuruuksille Phillille ja Tonylle. Tulevaisuus maailman kovimmassa kiekkosarjassa on kuitenkin varmaa. Angelo Esposito on hyökkäyspäässä todellinen pelote, siitä kielivät kuluvan kauden tehot QMJHL:ssä: 60 pelissä on syntynyt 27 maalia sekä 52 syöttöä. Vaikka Espositoa veikataankin draftin kärkipäähän, varausta voivat myöhystyttää miehen heppoiset avut puolustuspäässä sekä fyysisessä väännössä.

James Van Riemsdyk, vasen laitahyökkääjä, USA under-18, USDP

Amerikkalainen Van Riemsdyk on isokokoinen voimahyökkääjä, jonka laukaus lähtee sähäkästi ja tarkasti. Hän on vahva jässikkä, joka kampeaa itsensä helposti maalintekotilanteisiin. Van Riemsdykin luistelu on myös isokokoiseksi kaveriksi erittäin hyvää. Tällainen yhdistelmä kokoa, käsiä ja jalkoja tulee aiheuttamaan harmia puolustajille. ISS eli International Scouting Services on rankannut Jamesin tällä hetkellä draftin neljänneksi lahjakkaimmaksi pelaajaksi.

Patrick Kane, oikea laitahyökkääjä, London Knights, OHL

Patrick Kane pelasi Yhdysvaltojen paidassa loistavat nuorten MM-kisat ja paransi asemaansa tulevaa draftia silmällä pitäen. Kane voitti turnauksen maalipörssin ja valittiin tähdistöön. Hän on James Van Riemsdykin ohella tämän hetken lupaavimpia amerikkalaispelaajia ja on tehtaillut hurjia tehoja myös seurajoukkueessaan London Knightsissa. Tätä kirjoittaessani Kane johtaa OHL:n pistepörssiä ennen John Tavaresia ja ketjukaveriaan Sergei Kostitsynia. Patrickin pelisilmä on erinomainen, laukaus tarkka ja luistin liikkuu vikkelästi. Kane on melko pienikokoinen, mutta tätä ei pidetä järin suurena ongelmana, kiitos NHL:n nykysääntöjen.

Ei tarvitse olla mikään meedio ennustakseen, että kaikki nämä neljä pelaajaa tullaan varaamaan draftin ensimmäisellä kierroksella ja vieläpä sen kärkipäässä. Pohjoisamerikkalaisten rintaman voi tänä vuonna rikkoa oikeastaan vain Venäjän Alexander Cherepanov. Mielenkiintoista on myös huomata, että aivan terävimpään kärkeen ei juuri maalivahteja mahdu.

Kevään soidinmenot

Kevään merkkejä: laulavat linnut ja vihertävät lehdet - ja tanssivat miehet sekä tummuvat silmäkulmat.

Viime kierrosten aikana ovat hanskat heiluneet. Vastustajia halutaan horjuttaa kaikin mahdollisin tavoin. Näistä tanssiaskelista olisi Eppu Salminen kateellinen:

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä iskuja vaihdettiin Torontossa Maple Leafsin isännöidessä New Jersey Devilsia. Vierasjoukkueen Cam Janssen oli joukkueiden aiemmassa kohtaamisessa taklannut Maple Leafsin tähtipuolustaja Tomas Kaberlen kuukauden mittaiselle sairaslomalle. Janssen sai vastata teoistaan Wade Belakille. Miehet tanssivatkin mallikkaasti ja kansa osoitti suosiotaan Belakin antaessa Janssenille isän kädestä.

Seuraavana yönä oli Philadelphia Flyersin Todd Fedorukin ja New York Rangersin Colton Orrin vuoro. Jälki oli rumaa ja Orr niittasi kilpakumppaninsa tajuttomaksi. Joukkueiden aiemmassa kohtaamisessa Fedoruk oli ajanut kaikkea liikkuvaa, joten kostotoimenpiteistä pidettiin Rangersin osalta huolta. Saapa nähdä jatkuuko Fedorukin ura. Mies kun ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, valot ovat sammuneet ennenkin. Fedorukia paikkaamaan nostettiin farmista Riley Coten.

Jokakeväinen ilmiö on jälleen täällä. Kiekkokansa puhuu tappeluista, niiden turvallisuudesta ja tarpeellisuudesta. Katseet ovat kohdistuneet erityisesti entistä vakavempiin tappeluista koituneiseiin vammoihin. Tekijämiesten kasvanut koko ja voima tekee tehtävänsä, eikä touhu ole perheen pienimpien katseltavaa. Pahimmissa uhkakuvissa väläytellään jopa kuolemantapauksella kiekkokaukalossa.

Tappeluita ei kuitenkaan pidä nähdä ainoastaan pahana asiana. Niin hassulta kuin se tavantallaajalle voi vaikuttaakin, ovat tappelut osaltaan luomassa turvallisuutta kaukaloon. Kolossimaiset nyrkkisankarit suojelevat joukkueidensa tähtiä. Jos korkea maila on vaarassa vahingoittaa Selännettä tai Ovechkinia, joutuu varomaton mailankäsittelijä vastaamaan tekosistaan. Satunnainen iskujenvaihto karsii törkeät koiruudet pois. Mieluummin pari tanssiaskelta kuin Chris Simonin järjetön viikate, eller hur? Tappelijat ovat kuin kaukaloiden vartiointiliike: homma pelaa, kun he eivät näy otsikoissa.

Tappeluiden kieltäminen ei ole ratkaisu. Sitä ei vain voi tehdä. Tappelut ovat juurtuneet osaksi jääkiekkoa. Jos tappelut kielletään, tulee peli näyttämään tämän vuoden allstars-ottelulta. Päästä päähän ja maali maalin jälkeen. Hyviä suorituksia toisten perään. Voiko sitä katsoa 60 minuuttia? Käy vähän tylsäksi. -Todd Fedoruk, Canadian Press

Allekirjoitan Fedorukin näkymyksen. Annetaan ammattiurheilijoiden hoitaa hommansa niin kuin tähänkin asti. He osaavat kunnioittaa toisiaan ja pitää hommat hanskassa. Rapakon takaiset Lindenit ja Karpelat voivat kuitenkin innostua Fedorukin ajatuksesta.

Talven tangot on tanssittu. Kevään valssit ovat lajin suola.

Anonyymiys avaa kielenkannat

Ingmar Bergman haastattelee blogissaan anonyymiä ruotsalaista NHL-pelaajaa. Kuten pelaaja itsekin mainitsee, eivät heistä kaikki ole aivottomia punaniskoja vaan ajatus juoksee paikoin kovinkin vikkelästi. Tällä kertaa kritiikki sivaltaa niin Mel Gibsonia kuin kiekkofanejakin ja juttua riittää aina Nintendo Wii:stä terrorismiin.

Näin suoraa puhetta toivoisi lisää. Onkos teillä suomalaispelaajien messenger-osoitteita?

Tavaresin tähti tuikkii

Oshawa Generalsin hyökkääjästä John Tavaresista ei suotta povata seuraavaa suurpelaajaa. Perjantain ja lauantain välisenä yönä Tavares saalisti kaksi maalia ja rikkoi Ontario Hockey Leaguen 16-vuotiaiden maaliennätyksen. Keskushyökkääjä on tällä kaudella iskenyt kiekon nuottaan 71 kertaa ja mahdollisuuksia lisäosumien tekemiseen riittää vielä muutaman ottelun verran. Edellinen ennätys oli Wayne Gretzkyn 70 maalia yhden kauden aikana.

Tämä helpottaa paineitani. Parissa viimeisessä ottelussa olen puristanut mailaa melko kovaa. Nyt aion nauttia saavutuksestani perheeni ja joukkuekavereideni kanssa. -John Tavares, Canadian Press

20. päivä syyskuuta vuonna 1990 syntynyt Tavares on myöhäisen syntymäpäivänsä vuoksi varattavissa NHL:ään vasta vuoden 2009 draftissa. On kuitenkin käyty keskusteluja siitä, voisiko superlahjakkuus jättää OHL:n jo ennen kuin täyttää 18 vuotta. Varattiinhan Tavares poikkeusluvalla Ontario Hockey Leagueenkin jo 14-vuotiaana, kun muuten rajana pidetään kuuttatoista ikävuotta.

Hän on uskomaton kaveri ja erityinen pelaaja. Hän ansaitsee kaiken saamansa ihailun. -Ottawa 67'sin valmentaja ja manageri Brian Kilrea, Canadian Press

Spekulointi tuntuu kuitenkin olevan turhaa, sillä sekä Tavares itse, hänen vanhempansa ja pelaajan agentti ovat vakuuttaneet lahjakkuuden pelaavan OHL:ssä 18-vuotiaaksi asti. Tulevien OHL-kausien aikana onkin oiva mahdollisuus rikkoa liigan kaikkien aikojen piste-ennätys. Tällä hetkellä ennätyksen 479 pisteellään jakavat Stan Drulia ja Dale McCourt. John Tavaresilla on pisteitä kasassa 209.

Vaikka Tavaresin suitsutus on valtavaa, on pelaaja vielä nuori ja kehitysvuosia riittää. Pitäkäämme siis mielessä vanha viisaus: hiljaa hyvä tulee.

Loppuviikon kevennys

Aika tarinoinnille on kortilla, mutta postaan perjantain NHL-kevennyksen. Bingo bango bongo!

Calgary lyö liekiksi

Muistatte varmaan McDonalds'in mainoksen, jossa kehotettiin "lyömään liekiksi mäkkärissä." Jotain siitä kuitenkin puuttui: mainospomona olisin lyönyt Kiprusoffille ja Iginlalle burgerit käteen. Calgary Flames on tällä hetkellä nimensä väärti, kuuma ja liekeissä. Viimeisestä kymmenestä ottelustaan joukkue on kerännyt peräti 16 pistettä.

Flamesin alkukausi oli murheellinen. Lokakuun kymmenestä ottelustaan joukkue hävisi seitsemän ja onnistui tekemään vain 25 maalia. Kun otetaan huomioon, että maaleista kuusi syntyi yhdessä ottelussa Phoenix Coyotesia vastaan, jää muiden yhdeksän ottelun maalikeskiarvo ala-arvoiseksi. Joukkue heilutti vastustajan maaliverkkoa vain hieman yli kaksi kertaa ottelua kohden. Saldo on säälittävä, kun katsoo Flamesin hyökkäysarsenaalia. Iginla, Tanguay, Huselius, Langkow, Friesen, Amonte jne. olivat miehiä, joilta odotettiin enemmän. Kun vielä puolustuksessa oli rutkasti kiekollista taitoa Dion Phaneufin ja Roman Hamrlikin muodossa, voi vain ihmetellä ruudin kosteusprosenttia.

Marraskuu kuitenkin käänsi joukkueen kelkan. 13 ottelusta heltisi kahdeksan voittoa ja kuuden ottelun voittoputki, jonka aikana omissa soi vain kuusi kertaa. Puolustusta oltiinkin pidetty joukkueen vahvimpana lenkkinä, mutta vihdoin myös hyökkäys alkoi toimia. Sittemmin Calgaryn hyvät otteet ovat jatkuneet läpi joulu-, tammi-, ja helmikuun aina näin maaliskuun puoleenväliin saakka. Mukaan mahtuu vain yksi pieni notkahdus helmikuun alussa. Muuten liekkipaidat ovat porskuttaneet vakuuttavasti kohti pudotuspelejä.


Suurin yksittäinen syy Calgary Flamesin menestykseen seisoo tolppien välissä. Ennen kauden alkua Miikka Kiprusoffia ei rankattu The Hockey Newsin toimesta ainoastaan liigan parhaaksi maalivahdiksi. Arvostetun kiekkojulkaisun mielestä "Kipper" oli ennen kauden alkua liigan paras pelaaja. Se oli paljon sanottu se. Aivan kaudenalushehkutusten tasolla vahti ei ole ollut, mutta on silti torjunut joukkueelleen tärkeitä voittoja ja saavuttanut vankan luottamuksen. Jotain Kiprusoffin arvostuksesta kertovat Flamesin fanit. He eivät vaihtaisi veskariaan edes legendaariseen Martin Brodeuriin.

Ennen siirtoikkunan sulkeutumista Flames teki hyviä kauppoja. Se hankki riveihinsä entuudestaan tutun ja turvallisen keskushyökkääjä Craig Conroyn tuomaan leveyttä sentteriosastolle sekä kokemusta kevään mittelöitä silmällä pitäen. Conroy onkin aloittanut pirteästi ja luo yhdessä maalipyssy Jarome Iginlan kanssa vaarallisen tutkaparin. Flames vahvisti myös ennestään jämäkkää puolustustaan, kun isokokoinen ja kovakutinen Brad Stuart liittyi rinkiin. Puolustus näyttääkin tämän jälkeen erittäin vahvalta ja olemmehan kaikki kuulleet fraasin siitä, mikä myy paitoja ja mikä voittaa mestaruuksia.

Calgary Flames vaikuttaa erittäin valmiilta paketilta pudotuspeleihin. Joukkueella on loistava maalivahti, erittäin hyvä puolustus sekä piristinyt hyökkäys. Alkukauden maalintekovaikeudet näyttävät olevan voitettu kanta, onhan joukkue tehnyt Nashville Predatorsin jälkeen läntisen konferenssin toiseksi eniten maaleja. Jos Flames löytää lääkkeet ailahtelevaan vieraspelaamiseensa, on sillä hyvät mahdollisuudet yllättää keväällä.

Minun yllätysvalintani Stanley Cupin voittajaksi on Calgary Flames.

Pingviinit pysyvät Pittsburghissa

46-vuotias Mellon Arena on pian pelkkä muisto.

Valtava määrä lahjakkuutta ei vaihdakaan kotia. Puheet muista paikkakunnista voidaan nyt unohtaa. Pittsburgh Penguins on päässyt kaupungin kanssa sopimukseen uuden hallin rakentamisesta vanhan ja ränsistyneen Mellon Arenan tilalle. 290 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen myötä joukkue jatkaa teollisuuskaupungissa seuraavat 30 vuotta. Uusi halli valmistuu kaudeksi 2009-2010.

Penguins oli vaarassa jättää kaupungin, jos se ei olisi voinut taata modernia liigan standardit täyttävää jäähallia. 46-vuotias Mellon Arena on liigan vanhin ja Penguinsin vuokrasopimus sen kanssa olisi päättynyt 30. kesäkuuta. Ellei uutta ratkaisua olisi keksitty, olisivat Crosby, Malkin ja kumppanit olleet pakkaamassa laukkujaan ja suuntaamassa muualle. Vaihtoehdoiksi oltiin spekuloitu Kansas Citya ja Las Vegasia.

Lajin ja ennen kaikkea fanien kannalta tällaiset kulttuuriteot ovat korvaamattomia. Vaikka liiketoiminnasta on tullut merkittävä ja väistämätön osa liigaa, ei sekään aina vaakakuppia puolelleen kallista. Perinteet Pittsburghissa ovat kohtuullisen kovat, onhan seura ehtinyt voittaa kaksi Stanley Cupia kausilla 1990-1991 ja 1991-1992. Tänä päivänä joukkue on rakentamassa vahvaa dynastiaa nuorten tähtiensä ympärille. Monen fanin sydän oli särkymässä, mutta jälleen on pakko rakastaa onnellista loppua. Esimerkiksi kiekkokaupunki Winnipegissä Jetsin lähdön jättämiä haavoja tullaan nuolemaan vielä pitkään. Ei sellaista kohtaloa toivo kenellekään.

Ai mitkäkö ovat Penguinsin mahdollisuudet tällä kaudella? Vaikka Sidney Crosby onkin maaginen ja liigan kirkkain tähti, ei esimerkiksi joukkueen maalivahtipeli ole Stanley Cupin voittoon vaadittavalla tasolla. Myös puolustukseen toivoisi leveyttä. Terävimpien syömähampaiden jälkeen on hyökkäyskin heppoinen. Sid the Kid pystyy toki ratkomaan ottelut joukkueelleen yksin, mutta silti menestykseen uskovat vain todelliset optimistit. Ei, en sano etteikö nuoren pelaajan pää kestäisi mutta edes hän ei Pingviineitä konferenssifinaaleita pidemmälle vie. Siinäkin on tavoitetta kerrakseen. Tulevaisuudessa pyttyä nostellaan kuitenkin useita kertoja, sen lupaan.

Ted Saskinin pallilla tuulee

NHL:n pelaajayhdistyksen puheenjohtaja Ted Saskin tuskin nukkuu öitään kovin rauhallisesti. Viime viikon lopussa Toronton poliisi toi esille, että joidenkin pelaajien sähköpostiliikennettä olisi tarkkailtu pelaajayhdistyksen johdon toimesta. Saskin toki kiistää syytökset, mutta pelaajien luotto mieheen on mennyt.

Sunnuntai-iltana 30-henkinen pelaajien edustajien enemmistö äänesti Ted Saskinin hyllyttämisen puolesta. Saskin onkin toistaiseksi pelaajayhdistyksen toiminnasta sivussa, kun poliisin sisäinen tutkinta jatkuu ja kysymykset saavat vastauksia. Saskin ei kokoukseen osallistunut. Yllättävää ei ole, että hänen sähköpostiinsa tai kämmentietokoneeseensa ei saatu yhteyttä. Myös pelaajayhdistyksen vanhempi johtaja Ken Kim siirrettiin toistaiseksi sivuun tehtävistään.

Ted is done.
- anonyymi pelaaja

Ted Saskin valittiin pelaajayhdistyksen johtoon vuonna 2005 Bob Goodenowin seuraajaksi. Tuolloin Saskin sai laajan pelaajien tuen, mutta tällaisia asioita ei voi sivuuttaa. Muun muassa Saskinin vankkumattomiin ja pitkäaikaisiin kannattajiin kuulunut Ottawa Senatorsin hyökkääjä Daniel Alfredsson on ilmaissut paheksuvansa Saskinin tekosia.

Luottamuspula on usein liian suuri kuoppa täytettäväksi, joten on aika etsiä Saskinille seuraaja. Toivotaan hyvän seuraajan lisäksi sitä, että Ted miettii lausuntoaan emmekä saa NHL:n omaa Jäätteenmäkeä.

Sähköpostit eivät tulleet yllätyksenä ja pyytämättä.

Oikeus tapahtui

Edellisessä blogimerkinnässä ehdin harmitella, että Chris Simonin kausi saattaisi jatkua pudotuspeleissä, jos Islanders sinne asti tiensä raivaa. Päivitetyn tiedon mukaan Simon on sivussa koko loppukauden riippumatta joukkueensa peliesityksistä. Pelikielto on vähintään 25 ottelun mittainen ja mies ottaa haltuunsa vähintäänkin kyseenalaisen ennätyksen.

Hyvä näin. Idiootille ansionsa mukaan.

Tapaus Chris Simon

Videossa New Rangersin Ryan Hollweg taklaa ensin täysin puhtaasti paikallisvastusja Islandersin kovanaamaa Chris Simonia, jonka jälkeen jälkimmäisen päässä naksahtaa ikävin seurauksin. Simon tekee jotain jääkiekkoon täysin kuulumatonta ja tuomittavaa. Onneksi tilanteessa oli juuri tarvittava ripaus oikeudenmukaisuutta ja Hollweg selvisi säikähdyksellä. Hän pelasi jo viime yönä Pittsburg Penguinsia vastaan vajaat yhdeksän minuuttia ja ehti jakaa kolme taklausta.

Eilen NHL asetti Chris Simonille 22 ottelun pelikiellon. Tämän seurauksena Simon on sivussa runkosarjan loppuun sekä mahdolliset seitsemän Islandersin pudotuspeliottelua. Simon on kerännyt tällä kaudella ennätysvähän jäähyjä, 75 min, mutta hän ei ole pelikieltojen ensikertalainen. Tällä kertaa napsahti plakkariin uran kuudes huilivuoro.

The Hockey Newsille antamassaan haastattelussa Simon katuu tekosiaan.

There is absolutely no place in hockey for what I did. What you saw Thursday is not the person, player and competitor that I am. I know my teammates and opponents over my 14 years in the NHL understand that.

Valitettavaa, että muuten niin hienossa lajissa ja arvostetussa ammattilaissarjassa sattuu näinkin alhaisia temppuja. Onneksi törkeydet ovat harvinaisia. Takavuosilta muistuvat mieleen Todd Bertuzzin esittämä ja Steve Mooren päähän kohdistunut "suck punch" sekä Marty McSorley, joka löi mailalla Donald Brashearia. Molemmista koiruuksista rapsahti loppukauden mittainen panna. Simonille annettiin turhaan pudotuspelisiimaa.

Stastny valloittaa NHL:n

Alkuun shokkihoitoa: Pittsburgh Penguinsin Jevgeni Malkin ei tule kauden jälkeen pokkaamaan kauden parhaalle tulokkaalle ojennettavaa Calder Trophya. Kyseinen palkinto menee Colorado Avalanchen hurjavireiselle Paul Stastnylle. Stastnyn pisteputki on tällä hetkellä 17 ottelun mittainen ja jos mies onnistuu sunnuntaina Minnesota Wilda vastaan saalistamaan pisteen, siirtyy Teemu Selänteen kauden 1992-1993 tulokasennätys romukoppaan.

Kauden alussa harva osasi löytää Malkinille riittävän kovaa haastajaa taisteluun vuoden tulokkaan tittelistä. Sittemmin Coloradon Stastny on kirinyt mukaan kamppailuun ja on pistepörssissä enää neljä pistettä Malkinin perässä. Pisteiden nakuttelun ohella kanadalainen Stastny vääntää myös alivoimaa huomattavasti venäläistä kilpakumppaniaan enemmän. Stastny on harvinainen uuden sukupolven kiekkoilija. Luistimilla hän ei ole raketti eikä hänen lämärinsäkään varsinainen pelote ole. Hienoisia puutteita korvaavat kuitenkin miehen loistava pelikäsitys sekä puumailan lavasta lähtevät millintarkat syötöt. Ketjukavereiden on helppo latoa kiekkoa verkkoon.

Vaikka Paul Stastnyn sukunimi velvoittaa, varattiin hänet vuoden 2005 draftissa "vasta" toisella kierroksella. Kesällä 2006 hän teki sopimuksen Coloradon kanssa. Tätä ennen oli Stastny kahden vuoden aikana Denverin yliopistossa voittanut sekä mestaruuden joukkueensa kanssa että liigan pistepörssin. Siirtyminen Avalanchen organisaatioon oli luonnollista, mutta miehelle ei povattu paikkaa auringossa, ylhäällä Coloradon NHL-miehistössä. Stastnylle kaavailtiin vastuullista roolia farmijoukkueessa, mutta Paul halusi enemmän. Monien yllätykseksi Stastny raivasi itsensä Avalanchen kokoonpanoon ja vakiinnettuaan pelipaikkansa on hän ollut joukkueensa parhaita ellei paras pelaaja.

Jos Stastny joukkuekavereineen onnistuu luovimaan Coloradon keväällä pitkälle, pitäisi kauden parhaan tulokkaan valinnan olla helppo. Ainakin minä liputan Paulin puolesta.

Loppuun on vielä pakko leukailla. Aivan nappiin eivät aina mene edes maamme johtavan kiekkomedian ennustukset.

Todennäköisesti opettelee ammattilaiskiekkoilun kuvioita alkuun farmijoukkueessa Albanyssä. Voi olla että käy kauden aikana ylhäällä juomassa kupillisen kahvia, mutta kehityksen kannalta olisi parempi pelata koko kausi isossa roolissa River Ratseissa.
-Jatkoaika