Ankkojen tahtiin

Anaheim Ducks porskuttaa tällä hetkellä vakuuttavasti ja viimeistään nyt on tämänkin vastarannan kiisken herättävä todellisuuteen - Ducks räpykoi kohti Stanley Cupia. Seurasin viime yönä ottelua, jossa kotijoukkue Ducks murskasi vierailija Vancouver Canucksin pudotuspelien toisen kierroksen avausottelussa.

Ottelun terävämmin aloitti kuitenkin vierasjoukkue Canucks, kun lyhyessä ajassa Vancouver-fanien suosikiksi noussut voimahyökkääjä Jeff Cowan punnersi kiekon verkkoon ajassa 7.07.

Vancouverin avausmaalin jälkeen ottelua vei kuitenkin kotijoukkue ja etenkin sen liukasliikkeinen ykkösketju, joka takoi ennen erän loppua taululle numerot 3-1. Andy McDonald maalasi kahdesti, Teemu Selänne kerran ja Chris Kunitz saalisti syöttöpisteet kaikkiin kolmeen osumaan.

Toinen erä oli maaliton ja Canucks tuntui lamaantuneelta. Lopullisen naulan kanadalaisvieraiden arkkuun iski kolmannen erän puolivälissä Ryan Getzlaf siirtämällä joukkueensa turvalliseen 4-1 johtoon. Vielä minuuttia ennen loppua Andy McDonald saalisti hattutempun iskemällä kiekon ylivoimalla nuottaan. 5-1 kertoo karua kieltään, eikä edes hyvin pelannut Vancouverin Roberto Luongo pystynyt pitämään joukkuettaan mukana kamppailussa.

Vaikka sarja on pitkä, saa Vancouver parantaa rutkasti, jos se mielii taistella pysyä Ankkojen mukana perjantaina käytävässä seuraavassa kamppailussa.

Yön toisessa ottelussa Buffalo Sabres nuiji odotetusti New York Rangersin 5-2. Myös Sabresin meno oli vakuuttavaa, enkä ihmettelisi, jos juuri Buffalo ja Anaheim kohtaisivat toisensa finaaleissa. Sehän olisi meille suomalaisillekin mannaa: Teppo vs. Teemu

Kahden kerroksen väkeä

Tänään NHL:ssä on vain kahdenlaisia joukkueita; onnistujia ja epäonnistujia. Niitä, jotka raivasivat tiensä pudotuspeleihin ja tavoittelevat Stanley Cupia ja niitä, jotka paremman huomisen toivossa suuntaavat katseensa draftiin ja ensi kesän siirtomarkkinoille. Viiimeisenä paikkansa onnistujien auringon alla varmisti New York Islanders, joka saalisti tarvittavat pisteet voittamalla New Jersey Devilsin rangaistuslaukauksialla 3-2. Islandersin voiton myötä niukimmin rannalle jäi ruikuttamaan Toronto Maple Leafs.

Pudotuspelit alkavat keskiviikkona ja idässä jatkopaikkaa tavoittelevat seuraavat parit:

Buffalo Sabres - New York Islanders

Idän pikajuna, erittäin luisteluvoimainen Sabres saa vastaansa viimeisenä pudotuspelipaikkansa varmistaneen Islandersin. Tasoero näiden joukkueiden välillä on suuri ja Buffalo lähtee sarjaan selkeänä suosikkina. Oma sanansa on kuitenkin sanottavanaan mm. Edmontonista Long Islandille siirtyneellä Ryan Smythillä, joka lupasi tehdä kaikkensa tuodakseen pystin näytille entiseeän kotikaupunkiinsa. Vaan eipä taida Smythin ja kumppaneiden potku riittää. Sarja Buffalolle 4-1.

New Jersey Devils - Tampa Bay Lightning

Äärimmäisen mielenkiintoinen ottelupari. Suosikin viittaa on vaikea asettaa selkeästi kummallekaan ja luvassa on toivottavasti huipputasaista ja -jännittävää vääntöä. Vaikka Devils voitti divisioonansa ja sijoittu konferenssissaan toiseksi, olisi New Jerseyn leirissä varmasti toivottu jotain toista pudotuspelivastustajaa, voittihan Tampa joukkueiden neljästä runkosarjakohtaamisesta kolme. Devilsin maalinteko tökki näissä otteluissa pahasti. Uskon kuitenkin, että Lou Lamoriellon hyppääminen ruoriin jämäköittää Devilsin ja se vie sarjan paremman puolustuspelinsä turvin 4-3.

Atlanta Thrashers - New York Rangers

Edellisen ohella myös tämä on äärimmäisen tasainen taistelupari. Thrashers vei nimiinsä runkosarjakohtaamiset voitoin 3-1, joten siltä suunnalta voisi vaakakuppia kallistaa Kari Lehtosen joukoille. Pelit olivat kuitenkin äärimmäisen tiukkoja, ja niiden pohjalta voidaankin päätellä vain, että myös ensimmäisestä pudotuspelikierrokselta tulee joukkueiden osalta tasainen. Mielestäni Thrashers ratkaisee homman parempien yksilöidensä kuten Hossa, Kovaltšuk ja Lehtonen turvin. 4-2 Atlantalle.

Ottawa Senators - Pittsburgh Penguins

Niin. Tasaista tälläkin rintamalla. Molempien joukkueiden hyökkäyskalustojen terävin syömähammas on äärimmäisen laadukas, eikä suuria materiaalieroja juuri muutenkaan ole. Kuten pudotuspeleissä useasti ennenkin, avainasemaan noussee maalivahtipeli, jonka näkisin Senaattoreilla aavistuksen parempana. Pittsburghin aika on myöhemmin, sarja pääkaupunkilaisille 4-2.

Lännessä voimiaan mittelevät nämä parivaljakot:

Detroit Red Wings - Calgary Flames

Aiemmin tässä blogissa kerroin Calgary Flamesin olevan yllätysvalintani aina Stanley Cupin voittoon asti. Veikkaus oli aika rohkea, mutta puheitani en vielä pyörrä. Vaikka joukkueet erotti runkosarjassa piste jos toinenkin, päättyivät keskinäiset kamppailut tasan 2-2. Ottelut olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta vähämaalisia, joten sarjasta tulee pitkälti maalivahtien taisto. Vaikka Dominik Hasek onkin kokenut, on hän parhaat päivänsä jo nähnyt ja Miikka "Kipper" Kiprusoff taatusti syttyy juuri pudotuspeleihin. Osaltaan vaakakuppia Flamesille kallistaa myös se, että taitava Detroit sopii vastustajana fyysiselle Calgarylle. Flames jatkoon voitoin 2-4.

Anaheim Ducks - Minnesota Wild

Anaheimin Mahtiankkojen etuliite tiputettiin pois, mutta se näyttääkin siirtyneen vain joukkueen tasaisen hyviin peliesityksiin. Ankoissa tuntuu olevan juuri sopiva miksaus pudotuspeleissä tarvittavaa kokemusta sekä nuoruuden nälkää. Ja niin, kokeneen Teemu Selänteen nälkää. Eiköhän juuri Teemu löydä avaimen Wildin puolustuslukon avaamiseksi. Hän johdattaa joukkueensa jatkoon voitoin 4-1.

Vancouver Canucks - Dallas Stars

Tässä parissa toisensa kohtaavat kaksi äärimmäisen laadukasta puolustusta, The Hockey Newsin sanoin kaksi liigan parasta. Kun huomioidaan vielä se, että maalissa pelaavat todennäköisesti Vezina-ehdokas Roberto Luongo sekä kykynsä moneen kertaan näyttänyt Marty Turco, voi huoletta arvata maalinmäärän jäävän otteluissa pieneksi. Tämä tietää automaattisesti huipputasaista sarjaa, jonka yksikin huolimaton purku tai onnekas pomppukiekko voi ratkaista. Stars pimentää Sedinit ja vie sarjan laajemman ratkaisijapotentiaalinsa ansiosta 3-4.

Nashville Predators - San Jose Sharks

Runkosarjassa vakuuttavasti esiintynyt kantrikaupungin joukkue Predators saa vastaansa San Jose Sharksin. Runkosarjassa keskinäisissä mittelöissä Predators oli niskan päällä voittaen neljästä ottelusta kolme. Sharks sai kuitenkin runkosarjan lopussa juonen päästä kiinni ja voitti viimeisestä kymmenestä ottelustaan hulppeat seitsemän. Vesa Toskalan loukkaantuminen oli myös onni onnettomuudessa, sillä enää San Josen ei tarvitse arpoa maalivahtiaan. Tolppien välissä seisoo pudotuspeleissä Jevgeni Nabokov. Tämä tuo joukkueen tekemiseen selkeyttä ja isokokoinen Sharks tulee pommittamaan itsensä jatkoon voitoin 2-4.

Ans kattoo miten arvaukset osuu.

Nyt on aika etsiä lisää epäonnistujia. Näissä peleissä kun on oikeasti vain yksi voittaja.

Kun voittaminen ei riitä

Mitä voit valmentajana odottaa, kun luotsaat joukkueesi kirkkaasti pudotuspeleihin, divisioonasi voittoon ja konferenssisi kakkoseksi? Selkääntaputuksia? Työrauhan kevään ratkaisukamppailuihin? Väärin. Potkut.

NHL:n karun ja yllättävän arjen sai maanantaina kokea Claude Julien, joka sai potkut New Jersey Devilsin päävalmentajan pallilta, kun runkosarjaa oli jäljellä enää kolme ottelua. Hänet korvaa monessa liemessä keitetty joukkueen manageri Lou Lamoriello.

Vaikka ratkaisu voittavan joukkueen valmentajavaihdoksesta saattaa tuntua äkkiseltään yllättävältä, ei se tule kuitenkaan täysin puun takaa. Voittoja ja pisteitä Devils on napsinut kiitettävällä tahdilla, mutta Lamoriello tunsi, ettei hänen joukkueensa ole valmis pudotuspeleihin. Lukuisat pelaajat kuten Scott Gomez ovat alisuorittaneet ja taistelussa Stanley Cupista ei vapaamatkustajia tarvita. Claude Julien ole myöskään saanut muovattua Devilsin hyökkäyspeliä tyydyttäväksi. Liian usein joukkue on nojautunut hyvään puolustukseensa ja huippumaalivahti Martin Brodeuriin. Vanha fraasi kertoo puolustuksen voittavan mestaruuksia, mutta nyky-NHL:ssä se ei riitä. Joukkueen on pystyttävä luomaan maalipaikkoja ja rokottamaan vastustajan virheistä kovalla prosentilla.

En sanoisi tätä vaikeaksi päätökseksi, koska tämä on oikea päätös. -Lou Lamoriello

New Jerseyn päässä kiistetään henkilökemioiden törmäyskurssi potkujen taustalla, mutta selitys ei mene läpi. Huhutaan, että Devilsin pelaajat pitivät lauantain jääharjoitusten jälkeen palaverin, eikä kokoontumisen tarkoitus suuria pähkäilyjä vaadi. Kun pelaajat eivät luota valmentajaansa, on ratkaisu yksinkertainen. Potkut olivat lopulta monen asian summa, eikä Lamoriellolle jätetty juuri muita mahdollisuuksia. Uutta matoa koukkuun ja virkein mielin pytyn metsästykseen.

Lou Lamoriello on tehnyt ennenkin kovia ratkaisuja. Vuonna 2000 niin ikään pudotuspelien kynnyksellä hän erotti silloisen päävalmentaja Robbie Ftorekin. Tilalle ruoriin hyppäsi Larry Robinson ja tuloskin oli kauden päätteeksi varsin kiitettävä: Stanley Cup